Kaikki viestit Blogisä

Hintakilpailu uhkaa tappaa yhteiskunnalliset yritykset

Hanna Moilanen kirjoitti (HS Vieraskynä 15.6.) ansiokkaasti yhteiskunnallisista yrityksistä. Yhteiskunnallisia ongelmia ratkovia yrityksiä on Etlan mukaan Suomessa yli 19 000, ja ne työllistävät ainakin 126 000 ihmistä. Ei siis ole yhdentekevää, että näiden yritysten elinvoimaisuus turvataan myös tulevissa sote-ratkaisuissa.

Yhteiskunnallisia yrityksiä kirpaisee jo nyt se tosiasia, että kunnat kilpailuttavat sosiaali- ja terveyspalveluitaan yhä useammin pelkän hinnan perusteella.

Kuten Moilanenkin totesi, yhteiskunnalliset yritykset toimivat usein siellä, missä ihmiset tarvitsevat elämäänsä tavallista enemmän tukea. Ne tuottavat palveluita muun muassa vanhuksille, vammaisille, lapsiperheille ja syrjäytymisuhan alla oleville nuorille. Nämä ovat ihmisryhmiä, joiden elämässä voi olla useita päällekkäisiä ja visaisia kysymyksiä.

Ratkaisuksi tarvitaan kokonaisuuden huomioon ottamista ja yksilöllisiä ratkaisuja. Juuri näissä haasteellisissa olosuhteissa yhteiskunnalliset yritykset ovat perinteisesti vahvoja.

Julkisen sektorin tavoitteet ja juhlapuheet eivät valitettavasti aina näy käytännössä. Palvelut saa tuottaakseen se, joka lupaa toteuttaa ne halvimmalla, usein alle asiakkaan tarpeiden mukaisten tuotantokustannusten. Näin kunnat ohjaavat palveluiden tuottajia tarjoamaan vaivaan kuin vaivaan vain yhtä hoitokeinoa – sellaista, joka on helppo ja nopea toteuttaa.

Maalaisjärkikin sanoo, että kun markkinoita kaapataan aggressiivisesti ja palveluita tuotetaan liukuhihnaperiaatteella, yksilö helposti unohtuu. Sama logiikka sairaanhoidossa tarkoittaisi, että kaikkia sairauksia yritettäisiin hoitaa tähystäen tehdyllä umpisuolenleikkauksella – ne kun ovat nopeita ja helpohkoja toimenpiteitä.

Vastoin hallituksen tavoitetta edistää integraatiota, kilpailutus pilkkoo palvelut yhä ahtaampiin siiloihin. On hölmöläisten hommaa tuijottaa lyhyen aikavälin säästöjä, kun tavoitteena pitäisi olla palveluita tarvitsevien loppuelämän kestävät ratkaisut ja julkisten varojen vastuullinen käyttö.

Sote-uudistuksen lisäksi parhaillaan on menossa toinenkin uudistus, jossa moniarvoisen palvelutuotannon ja yhteiskunnallisten yritysten asemaa koetellaan: kuntia ohjaava hankintalainsäädäntö. Kun se saadaan eduskunnassa hyväksyttyä ja käytäntöön, kuntien ja muiden julkisten toimijoiden pitäisi opetella tarkastelemaan hankinnoissaan hintaa kokonaisvaikuttavuuden näkökulmasta ja tarpeeksi pitkällä perspektiivillä.

Näin varmistetaan, että niin yhteiskunnalliset yritykset kuin muutkin vastuulliset paikalliset pk-toimijat ovat vastedeskin mukana tuottamassa yhteiskuntaan uusia, vaikuttavia ratkaisuja.

Markkinoilla tarvitaan vaihtoehtoja niillekin, jotka arvostavat paikallisia yrityksiä, joilla on vahva arvopohja. Olisihan yhteiskunnankin kannalta hiukan omituista jättää hyödyntämättä toimintamalli, jossa yhdistyvät yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin parhaat puolet.

Markku Niemelä
Johtaja, Rinnekoti-säätiö

Kimmo Lipponen
Toimitusjohtaja, Arvo-liitto ry

Onko ongelma tärkeä, toimiiko ratkaisu?

Ikäihmisten yksinäisyys ja sen aiheuttamat lieveilmiöt nousevat säännöllisesti lehtien palstoille ja ministeriöiden kehittämisohjelmiin. Arvioin marraskuussa Setlementtiasunnot Oy:n kehittämää yhteisöllistä asumismallia, jonka ytimessä yhteisökoordinaattorit tukevat asukkaita, tuuppaavat heitä yhteiseen tekemiseen ja lisäävät asumisen turvallisuutta. Tavoitteena oli selvittää pystytäänkö asumismallilla lievittämään ikääntyvien yksinäisyyttä ja sen haittavaikutuksia, sekä pienentääkö malli julkisen talouden kustannuspaineita.

Tutkimustiedon pohjalta piirsin vaikutuspuun, jonka runkona olevaa palvelulupausta – Yhteisökoordinaattori rakentaa yhteisöjä – aloin testata. Puu havainnollistaa, minkälaisia juuritekijöitä asumisessa pitää pystyä rakentamaan, jotta palvelulupaus täyttyy ja siitä versovat vaikutusketjut lähtevät kasvamaan. Puun oksisto kuvaa kuinka yksittäisten ihmisten parantunut hyvinvointi ja toimintakyky voi kertautua yhteiskunnallisiksi vaikutuksiksi. Lehvästöön valitsin indikaattoreita, jotka kuvaavat mahdollisimman tarkasti tutkittavaa ongelmaa, joista on laadukasta ja vertailukelpoista tietoa väestötasolla, ja joiden osalta pystytään laskemaan kustannusvaikutuksia.

Keräsin kyselytutkimuksella vertailutiedot Kalasataman 55 vuotta täyttäneille suunnattujen vuokra- ja senioriasumisoikeustalojen asukkailta. Sosiaalisella pääomalla mitattuna Kalasataman asukkaat ovat varakkaimpien helsinkiläisten joukossa: Aktiivinen osallistuminen ja tiiviit ihmissuhteet heijastuvat positiivisesti myös toimintakykyyn ja palvelutarpeeseen . Etenkin eläkeläisille taloyhteisö on tärkeä; suuri osa liikkuu, harrastaa ja tapaa muita ihmisiä säännöllisesti vain talon tiloissa ja tapahtumissa. Jos asumismalli toimii samoin muissakin Setlementtiasuntojen kohteissa, se todennäköisesti ehkäisee satojen tuhansien eurojen vuosittaisia kustannuksia pelkästään 65 vuotta täyttäneiden asukkaiden osalta.

Asukastyöpajojen avulla sain mukaan asukkaiden kokemuksia rikastamaan ymmärrystä naapuruston merkityksestä heidän arjessaan ja elämän muutoskohdissa. Helsinkiläisiin ikätovereihin verrattuna Kalasataman asukkaista selvästi suurempi osa asuu yksin, minkä tiedetään lisäävän yksinäisyyden kokemusta. Yhteisökoordinaattori kuitenkin auttaa uudet asukkaat alkuun, tuuppaa ja ylläpitää toimintaa, puuttuu maksuvaikeuksiin sekä sovittelee kiistoja. Vaikuttaa siltä, että asumiskonsepti on koordinaattorin, toimivien tilojen ja asukasyhteisön muodostama kolmio, josta ei voi hioa pois mitään kulmaa tasapainon järkkymättä.

On se sellainen kolminaisuus: pitää olla toimivat yhteistilat, aktiiviset ihmiset ja se yhteisökoordinaattori, että tällaisia mahdollisuuksia saadaan tehtyä.” Asukas

Tarkemmin tutkimusta ja tuloksia on kuvattu täällä. Setlementtiasuntojen asumiskonseptin arviointi jatkuu ja syvenee keväällä, kun pureudun siihen, pystytäänkö mallilla rakentamaan syrjäytymiseltä suojaavia tekijöitä nuorten ja työikäisten asukkaiden keskuudessa.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisy edellyttää yhteistyötä

Suomi on EU-maista ainoa, jossa asunnottomuus on laskenut. Suomessa on tehty pitkäjänteistä työtä asunnottomuuden vähentämiseksi, mutta maassamme on edelleen 7 000 asunnotonta. Räjähdysmäisesti kasvanut maahanmuuttajien määrä on antanut oman lisämausteensa Suomen asuntopolitiikkaan. Enää ei riitä satsaukset asunnottomuuden poistamiseen, vaan painopiste on siirrettävä asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn tähtäävä ohjelma, työnimeltään AUNE, alkaa alkuvuonna 2016. Ohjelman tavoitteena on erityisesti ennaltaehkäistä asunnottomuutta ja vahvistaa asumisedellytyksiä sekä toisaalta torjua asunnottomuuden uusiutumista. Tätä työtä ei voi tehdä kukaan yksin, vaan ohjelma halutaan rakentaa entistä kattavammin yhteistyössä valtion ja rahoittajien kanssa. Jotta onnistumme rakentamaan toimivan mallin asunnottomuuden poistamiseksi, haluamme hyödyntää myös asukkaiden kokemuksia ja kehitysideoita. AUNE-ohjelma toteutetaan ympäristöministeriön johdolla ja siinä on mukana useita kaupunkeja, järjestöjä sekä ARA ja Raha-automaattiyhdistys RAY.

Y-Säätiö on yhteiskunnallinen yritys ja Arvo-liiton jäsen. Olemme osallistuneet aktiivisesti asunnottomuuden vähentämisohjelmien toteutukseen asuntoja hankkimalla, asumisyksiköitä rakennuttamalla ja koordinoimalla kehittämistyötä Verkostokehittäjät-hankkeessa. Tämä työ jatkuu aktiivisesti myös AUNE-ohjelmassa.

Riittävä määrä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on edellytys, jotta kaikille löytyy koti. Varsinkin pääkaupunkiseutua vaivaava tonttipula haastaa ideoimaan uusia asumisen ratkaisuja. Niihin talkoisiin tarvitaan kaikkien vuokra-asuntotoimijoiden panosta. Me Y-Säätiössä haluamme olla aktiivisesti mukana ratkomassa yhteiskunnan haasteita ja luomassa hyvää elämää. Näin toteutamme missiotamme yhteiskunnallisena yrityksenä.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä tärkeää on tunnistaa asiakkaan asumisvaikeudet. Pitkittyessään asunnottomuuteen voi liittyä usein työttömyyttä ja keskimääräistä suurempi tarve sosiaali- ja terveyspalveluille. Häätöprosessi tulee kaikille kalliiksi. On siis tärkeää ohjata oikeanlaista ja oikea-aikaista tukea ja opastusta sitä tarvitseville. Esimerkiksi asumisneuvonnan on todettu olevan erilaisissa asumishäiriöissä tuloksellinen keino asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn. Maahanmuuttajien ja nuorten kasvava asunnottomuus edellyttää omanlaistaan osaamista ja kohdennettuja erityistoimenpiteitä.

Asunnottomuuden uusiutumisen estämisessä on tärkeää asunto ensin -toimintatavan vakiinnuttaminen ja levittäminen. Asunto ensin -periaate tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että sosiaalisista tai terveydellisistä ongelmista kärsivä saa asunnon ilman, että hänen täytyy ratkaista ongelmiaan ennen asunnon saantia. Asunnottomuuden uusiutumisen estämisessä merkittävässä asemassa on myös erilaisten tukiverkostojen reagointi mahdollisiin asumisvaikeuksiin.

Maahanmuuttajien asunnottomuuden ennaltaehkäisyssä avainasemassa on onnistunut kotouttaminen. Siihen kuuluu asumisen järjestämisen lisäksi toimeentuloa turvaavien työmahdollisuuksien löytyminen. Y-Säätiö on osaltaan yhteistyössä Arvo-liiton jäsenkumppaneiden kanssa valmis ottamaan haastetta vastaan maahanmuuttajien kotouttamisessa.

Kaupunkien asunnottomuustyötä ohjaavat jatkossa ennaltaehkäisevät asunnottomuusstrategiat. AUNE-ohjelman tavoitteena on juurruttaa asunnottomuutta ennaltaehkäisevät toimintatavat noin kymmeneen kaupunkiin. Asunnottomuuden ennaltaehkäisy ja vähentäminen kannattaa, sillä tutkimusten mukaan asunnottomuuden vähentäminen tuo yhteiskunnalle merkittäviä kustannussäästöjä.

Suomi tarvitsee reipasta otetta asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn. Muussa tapauksessa hienosti laskusuuntainen asunnottomuustilastomme kääntyy nousuun.

Yksinkertaiset asiat ratkaisevat Sote-pelin

Vaikka emme vielä ole varmoja uuden Sote-ratkaisun toteutumisen aikataulusta ja toteutumisen tavasta, pohdimme jo kilvan sitä, miten homma lopulta oikein hoidetaan. Miten ratkaisemme mahdollisimman fiksusti sosiaali- ja terveydenhuollon haasteet julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin voimin. Ratkaisun pitäisi ottaa huomioon kaikki toimijat ja on aivan ilmeistä, että tarjottuihin vaihtoehtoihin vaikuttaa se, miltä tontilta asiaa arvioidaan.

Helsingin Diakonissalaitoksella on useiden vuosien kokemus integroiduista palvelumalleista ja niiden vaikuttavuudesta. Me uskomme, että ratkaisu on täysin mahdollista saavuttaa, mutta se edellyttää uskallusta luopua perinteisistä siiloutuneista palveluiden tuottamisen malleista. Se edellyttää myös rohkeutta asettaa asiakkaan tarpeet aidosti etusijalle.

Kaikki lähtee yksinkertaisesta periaatteesta: Toiminnan keskiössä on aina ihminen, asiakas tai potilas – ei palvelujen toimintojen kohteena, vaan aktiivisena toimijana. Syvä osaamisemme on vaativien erityisryhmien palveluissa, mutta samat periaatteet toimivat myös laajemmissa asiakasryhmissä. Tärkeää on se, että rakennetaan kestäviä ja moniammatillisia palveluketjuja, joissa erilaiset palveluntuottajat voivat toimia saumattomasti yhteen.

Samalla kun sanomme, että toiminnan keskiössä on ihminen, emme voi olla korostamatta yhteisön voimaa. Yhteisöllisyys on kaiken vaikuttavan toiminnan kulmakivi. Asunnottomalle ei kannata tarjota pelkkää asuntoa tai huumeidenkäyttäjälle yksinomaan vieroitushoitoa.

Nykyjärjestelmämme on viritetty huolehtimaan yksilöstä korkeatasoisilla ammatillisilla palveluilla. Monet näiden palveluiden aktiiviset asiakkaat – toista ilmaisua käyttäen suurkuluttajat – ovat kuitenkin kokeneet, että he eivät ole saaneet pysyvää apua.

Asiakkaan kannalta oikea-aikaisesti, turvallisesti ja matalalla kynnyksellä tuotettujen palveluiden tulee olla saatavilla yhdestä turvalliseksi tai luotettavaksi koetusta paikasta. Yhden luukun periaatteella tuotetut ratkaisut tuottavat myös merkittäviä säästöjä kunnan, itsemääräämisalueen ja valtionhallinnon kustannuksiin.

Mihin suuntaan nyt pitäisi mennä? Aiemmin jo lupasin, että ratkaisu on saavutettavissa. Muutamia periaatteita on syytä noudattaa tarkasti ja tiukasti:

  1. Ostetaan aina vaikutuksia – ei suoritteita
  2. Rakennetaan kokonaisvaltiaisia palveluketjuja, joissa asiakas on keskiössä
  3. Uskalletaan kokeilla ja ajatella rohkeasti olemassaolevien ajattelumallien ulkopuolelle
  4. Kehitetään integroitujen palvelujenkestävä rahoitusmalli
  5. Varmistetaan heikoimmassa asemassa olevien palvelut kaikissa olosuhteissa. Siitä hyvinvointiyhteiskunta tunnistetaan.

Yksinkertainen on kaunista.

Olli Holmström
Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön johtaja

Millä ehdoilla kilpailuttaisit oman lapsesi kodin?

Kolmen kehitysvammaisen henkilön perheet ovat tänään lähettäneet vetoomuksen Euroopan parlamenttiin oikeuksiensa huomioimisesta heille elintärkeiden palveluiden kilpailutuksissa. Asia on vakava ja nostaa osuvasti esiin myös laajempia kysymyksiä sote-alalla tapahtuvista mullistuksista, palveluiden laadusta ja monitahoisuudesta, niiden tuottamisen taloudellisesta logiikasta, asiakkaiden äänen kuulumisesta jne.

Syy kirjelmään on sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinoilla käynnissä oleva ennennäkemätön murros: hoivapalvelut ovat jo nyt keskittyneet kansainvälisten pääomasijoittajien omistamille yhtiöille (Jukka Ohtonen: Koti kauppatavaraksi). Pienet ja keskisuuret alan yritykset ovat sen sijaan katoamassa markkinoilta, vaikka juuri niitä on pitänyt kansantaloutemme eheyttämisen nimissä tukea. Nykyinen hankintalakiesityskään ei valitettavasti sellaisenaan pk-toimijoita pelasta, vaikka niillä voisi juuri nyt olla keskeinen rooli uusien, innovatiivisten toimintamallien rakentamisessa muiden yritysten, julkisen sektorin ja järjestöjen kanssa.

Julkisten hankintojen nykykäytännöt tekevät pahimmillaan sosiaalipalveluiden käyttäjistä sähköisen tarjoushuutokaupan huudettavia. Vammaisilla tai muutoin haavoittuvassa asemassa olevilla ihmisillä on tässä huutokaupassa vain kaupattavan tavaran rooli. Ja siinä kaupassa kaikkein tärkein kriteeri näyttää olevan halvin hinta.

Samaa problematiikkaa hieman eri näkökulmasta pohti toimittaja Seija Holtari tuoreen Talouselämä-lehden (1/2016) kolumnissaan ’Pienet luvut paljastavat’. Holtari toteaa mm. että ’Asiakastyytyväisyys (taas) on niin nopea ja paljastava mittari, että se olisi saatava näkyviin kaikissa [sote-]palveluissa’.

Esimerkiksi vammaisten ihmisten elämänmittaisten palvelujen järjestämiseen hankintalain mukainen pääosin hinnalla kilpailuttaminen on täysin sopimaton ja jopa vaarallinen menetelmä. Se talloo alleen kaiken osallisuuden ja henkilöä itseään koskevat vaikutusmahdollisuudet, myös omaisilta. Vallan ja vastuun menettäminen oman elämän tärkeistä asioista päättämisessä merkitsee mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös toimintakyvyn alenemista ja elämän laadun heikkenemistä. Suomeksi sanottuna siis sekä taloudellisia että henkisiä lisäkustannuksia.

Erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen kaltaisissa asiantuntijapalveluissa hankinnan valintaperusteena tulisi aina käyttää kokonaistaloudellista edullisuutta halvimman hinnan sijaan. Tämä menettely turvaisi heikommassa asemassa olevien ja erityisen haavoittuvien asiakasryhmien (vanhukset, vammaiset, lapset) palvelun korkeaa laadun. Laadun, jota he eivät edes itse kykene kaikin osin valvomaan. Halvimpaan hintaan perustuva hankintamenettely on johtanut mm. siihen, että hankinnassa käytetään lukumääräisesti paljon ehdottomia laatuvaatimuksia, jotka kuitenkin varmistavat vain palvelun minimitason ja jättävät samalla palvelujen kehittämisen varmistamatta. Valintaperusteena halpa hinta ja matalat, ehdottomat laatuvaatimukset saattavat johtaa myös kokonaiskulujen kasvuun silloin, kun ko. asiakasryhmä käyttää myös muita palveluja – kulujen tällöin siirtyessä mahdollisesti palveluketjussa toiseen paikkaan.

Sekä isoilla että pienillä toimijoilla tulisi olla markkinoilla menestymisen mahdollisuuksia, eikä hankintalainsäädäntö saa muodostaa kokonaistaloudellisesti tehokkaalle toiminnalle esteitä esimerkiksi ohjaamalla hankintoja pelkästään isojen palveluiden kokonaisulkoistuksien suuntaan. Vaikka kokonaisulkoistus voi olla puhtaasti taloudellisin mittarein kuluja lyhyellä tähtäimellä säästävä, pelkästään hinnan perusteella kilpailutettavien tai pahimmillaan ei lainkaan kilpailutettavien alihankintojen vaikutukset voivat olla pitkällä tähtäimellä katastrofaaliset sekä asiakkaille, palveluja tuottaville pk-toimijoille että ympäröivälle yhteiskunnalle.

Haaste ei ole helppo, mutta terveen järjen käyttö ja erilaisten tarpeiden huomioiminen kilpailutuksissa olisi vähintäänkin toivottavaa. Toimintaperiaate voisi olla Abraham Lincolnin vanhaa sanontaa soveltaen: Voit kilpailuttaa joitakin asioita kaikilla kriteereillä ja kaikkia asioita joillakin kriteereillä, mutta et kaikkia asioita kaikilla samoilla kriteereillä.

En minäkään antaisi kilpailuttaa oman lapseni kotia, en ainakaan pelkän hinnan perusteella.

Kimmo J. Lipponen
toimitusjohtaja, ARVO

  1. Lue, miten yhteiskunnallisissa yrityksissä, esimerkiksi Rinnekodissa, tuotetaan palveluita, joissa asukas pääsee itse vaikuttamaan ja ottamaan vastuuta elämästään.

Sote-uudistus on vain osaratkaisu

Jo vuosia jatkunut poliittinen keskustelu sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän (sote) uudistuksesta on rakentanut mielikuvaa siitä, että sote ratkaisee kerta heitolla maamme terveys- ja hyvinvointihaasteet. Näin ei valitettavasti ole, sillä uudistuksessa on pitkälti kyse siitä, miten jo syntyneet terveys- ja hyvinvointiongelmat korjataan. Se ei tarjoa kuin osittaisen ratkaisun siihen, miten ongelmien syntyä ehkäistään.

Nykyisessä taloustilanteessa julkinen sektori on pakotettu ohjaamaan lähes kaikki käytettävissä olevat resurssit päälle kaatuvien ongelmien hoitamiseen, vaikka ongelmien torjuminen olisi huomattavasti edullisempaa ja lisäisi samalla hyvinvointia. Hyvinvoinnin edistämiseen tarvitaankin uudenlaista ajattelutapaa, uusi rahoitusmalli ja sen myötä myös yksityistä pääomaa.

Sote-järjestelmää on toki uudistettava aika radikaalillakin otteella, jotta sairauksia ja sosiaalista pahoinvointia voidaan hoitaa mahdollisimman tuloksellisesti ja jotta myös soten toimintakäytännöt kehittyvät aidosti kohti ennakoivaa hyvinvoinnin vahvistamista. Samalla olisi kuitenkin kiinnitettävä vähintään yhtä paljon huomiota tekijöihin, joilla todella luodaan terveyttä ja hyvinvointia. Hyvin monet asiantuntijat nimittäin muistuttavat, että terveyspalvelujärjestelmän osuus kaikista ihmisen terveyteen vaikuttavista tekijöistä on vain alle viidesosa.

Hyvinvointi muodostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä tekijästä eli terveydestä, materiaalisesta hyvinvoinnista ja elämänlaadusta. Suomessa on viime vuosina kiinnitetty huomiota eri sosioekonomisten väestöryhmien välisiin terveys- ja hyvinvointieroihin, jotka jatkavat kuitenkin kasvuaan. Jo tästä syystä kaikki toimet, joilla heikennetään kouluttautumismahdollisuuksia ja työelämävalmiuksien hankkimista, ovat todella lyhytnäköisiä. Vanha sanonta ”työ on parasta sosiaalipolitiikkaa” pätee siis edelleen.

Ihmisen terveyteen vaikuttavat puolestaan monet eri tekijät, joista yhtenä keskeisimpinä elintavat. Otetaan esimerkiksi diabetes, josta yhteiskunnalle aiheutuvat suorat kustannukset ovat vuosittain satoja miljoonia euroja. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi tyypin 2 diabetes on pääosin ehkäistävissä. Sen keskeisimpiä riskitekijöitä ovat ylipaino, tupakointi, vähäinen liikunta, epäterveellinen ruokavalio ja univaje. Kaikki edellä mainitut riskitekijät aiheuttavat myös jo itsessään huomattavia ongelmia ja kustannuksia. Jos ne lisätään laskelmaan, kustannuksissa aletaan lähestyä jo miljardin euron rajaa.

Muita vastaavia, vähintään osittain ehkäistävissä olevia, ongelmia ovat esimerkiksi alkoholin suurkulutus sekä lapsiperheiden ja nuorten elämään liittyvät epävarmuustekijät. Näistä aiheutuu paitsi inhimillistä hätää myös satojen miljoonien eurojen lovi veroeuroihin vuositasolla.

Terveys ja hyvinvointi rakentuvat arjessa. Jokainen vaikuttaa päivittäisillä valinnoillaan omaa terveyttään uhkaavien riskitekijöiden ilmaantumiseen. Yhteiskunta taas voi helpottaa terveyden kannalta myönteisten valintojen tekemistä. Ennaltaehkäisy-sana sisältyykin jo kaikkiin terveyttä ja hyvinvointia käsitteleviin kannanottoihin ja suunnitelmiin. Sen nimeen vannotaan, mutta todella tulokselliset käytännön esimerkit eivät ole ollenkaan niin yleisiä. Edistävän ja ehkäisevän toiminnan nimissä tehdään kestoltaan aivan liian lyhyitä ja aivan liian kapea-alaisia hankkeita ilman tavoitetta pysyvistä rakenteellisista muutoksista. Toivottavasti maan hallituksen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kärkihankkeet muuttavat osaltaan näitä vähemmän tuloksellisia käytäntöjä.

Nyt olisi korkea aika tehdä laaja-alainen ja toiminnallinen mallinnus edistävän ja ehkäisevän toiminnan taloudellisesta ja hyvinvointipotentiaalista. Tuon analyyttisen tarkastelun perusteella olisi mahdollista määritellä toiminnalle selkeät ja mitattavissa olevat tavoitteet ja kehittää tarvittaessa uusia ennakkoluulottomia toimintamalleja niiden saavuttamiseksi. Voisivatko yhteiskunnalliset yritykset olla omalta osaltaan suunnan näyttäjiä myös tästä näkökulmasta?!

Edistävässä ja ehkäisevässä toiminnassa on kyse myös erilaisia yksilöitä ja yhteisöjä motivoivien hyötykäytäntöjen kehittämisestä. Tästä näkökulmasta voitaisiin pohtia esimerkiksi Kelan mahdollisuuksiaan palkita yksilöitä oman terveyden ylläpitämisestä sen lisäksi, että se korvaa jo syntyneen ongelman poistamisesta aiheutuneita suoritekustannuksia.

Jos vaan haluamme, edistävä ja ehkäisevä toiminta mahdollistaa pitkällä aikajänteellä suorat taloudelliset säästöt, jotka ovat varovaisestikin arvioiden satoja miljoonia euroja ja hyvinvointihyödyt, jotka näkyvät myös esimerkiksi tuottavuuden kasvuna sitä mukaa kun väestön hyvinvointi sekä toiminta- ja työkyky lisääntyvät.

Mitattavasti tuloksellisen edistävän ja ehkäisevän toiminnan mahdollistamiseksi tarvitaan investointeja aidosti pitkäjänteiseen eli yli vaalikauden jatkuvaan toimintaan. Yhden mahdollisuuden tähän tarjoaa tulosperusteinen rahoitussopimus. Tämä vaikuttavuusinvestoimisen toteutusmuoto tunnetaan kansainvälisesti nimellä Social Impact Bond eli SIB-malli. Siinä yksityinen sijoittaja(t) kantaa vastuun hyvinvointia edistävän toiminnan resursoinnista ja julkinen sektori maksaa vain tuloksista. Jos etukäteen määritetyt hyvinvointitavoitteet saavutetaan, esimerkiksi kunta myös säästää hyvin usein kustannuksissa lähtötilanteeseen verrattuna. Julkisen sektorin näkökulmasta SIB-mallin hyödyntäminen tarkoittaa siis tulosten ostamista – suoritteista maksamisen sijasta.

Tavoitteelliset yksityiset ja julkiset investoinnit hyvien kehityssuuntien vahvistamiseen ja ongelmien ehkäisemiseen rakentavat sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää Suomea.

Talouden piilotettu voimavara

Suomessa on yli 19 000 yritystä, joille yhteiskunnallisen edun tavoittelu on vähintään yhtä tärkeää kuin oman liiketoiminnan voitto. Nämä yhteiskunnalliset yritykset työllistävät vähintään 126 000 suomalaista eli enemmän kuin maatalous, metsätalous, kalatalous ja kaivostoiminta yhteensä.

Yhteiskunnallisia yrityksiä on siis reippaasti enemmän kuin aiemmin on arvioitu. Luvut ovat peräisin Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tuoreesta selvityksestä.

Selvityksessä todetaan, että yhteiskunnalliset yritykset ovat talouden piilotettu voimavara. Tästä me alan toimijat olemme ihan samaa mieltä! Uskomme, että yhteiskunnallinen yritystoiminta on yksi ratkaisu tämän ajan viheliäisimpiin ongelmiin ja säästää kaiken lisäksi merkittävästi yhteiskunnan kustannuksia. Tuskin koskaan on tarvittu yhtä kipeästi kuin nyt toimijoita, jotka täydentävät julkisia palveluita, ja palauttavat toimintansa tuotot takaisin yhteiskunnan hyväksi.

Mutta. Tuskin koskaan yhteiskunnallisten yritysten tulevaisuus on näyttänyt yhtä epävarmalta kuin juuri nyt, kun julkisen ja yksityisen sektorin työnjakoja mietitään uudelta pohjalta ja isot toimijat valtaavat kovalla vauhdilla ja hinnat alas painaen terveys- ja sosiaalialan markkinoita. Samoja hallitsemattoman yksityistämisen piirteitä on havaittavissa vastaanottokeskusten perustamisessa. Pienet, pitkäänkin alalla toimineet, uhkaavat jäädä täysin isompien ja nopeampien jalkoihin myös muilla yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta olennaisilla aloilla.

Yhteiskunnalliset kriteerit mukaan julkisiin hankintoihin

On totta, kuten ETLAn raportissakin todetaan, että osan nykyhaasteista yhteiskunnalliset yritykset saavat ottaa omille niskoilleen. Ne eivät ole tähän mennessä osanneet mitata vaikuttavuuttaan ja viestiä yhteiskunnallisesta missiostaan tarpeeksi hyvin. Olemme jo käärineet hihat, jotta tähän saadaan parannusta.

Mutta. Alan toimijoiden omat tekemiset eivät riitä. Myös julkisista hankinnoista vastaavien poliittisten päätöksentekijöiden ja virkamiesten pitäisi ottaa tämä liiketoimintamalli tosissaan. Tätä tehokasta ja toimivaa, asiakaslähtöistä ja lähellä palveluiden käyttäjiä olevaa palvelujen tuotantomallia ei saa noin vain sivuuttaa ylipainottamalla hintaa julkisissa hankinnoissa.

Nyt tuntuu, että pienten paikallisten toimijoiden ja yhteiskunnallisten yritysten arkkuun lyödään nauloja. Sen sijaan julkisissa hankinnoissa voitaisiin aidosti miettiä, miten yhteiskunnalliset vaikutukset voidaan optimoida. Uusi hankintalakiluonnos esimerkiksi näyttäisi kokonaan sivuuttavan EU:n uuden hankintadirektiivin 77 artiklan. Artiklan soveltaminen mahdollistaisi sen, että Suomessakin tiettyjä sote- ja kulttuuripalveluita varattaisiin määräajaksi yrityksille, jotka sijoittavat voittojaan uudelleen organisaation yleishyödyllisen tarkoituksen saavuttamiseen. Tällaisella innovatiivisten hankintojen kokeilualustalla voitaisiin parhaimmillaan todentaa hankintojen yhteiskunnalliset vaikutukset ja minimissäänkin varmistaa, että hankintoihin käytetty raha kiertää takaisin yhteiskunnan hyväksi.

Olen ymmärtänyt, että meillä Suomessa juuri kaivattaisiin kotimaisia yrittäjiä ja lisää rahaa kansantalouden kiertoon. Miksi sitten päättäjät päätöksillään ohjaavat kehitystä täysin päinvastaiseen suuntaan?

Meillä on kaikilla näytön paikka talouden piilotettujen voimavarojen esiin kaivamisessa. Ilman mitään muttia.

Tietääkö asiakkaasi muuttavansa maailmaa?

Suomalaiset tunnetaan insinöörikansana. Uskomme tilastoihin ja kustannus-hyötylaskelmiin. Tuloksellisuus on numeroita ja kaavoja, ja yrityksiä pistetään paremmuusjärjestykseen taloustietoja vertailemalla. Toisaalta meitä huolestuttaa vanhusten elämänlaatu, synkät esimerkit lastensuojelusta, raaka työelämä sekä horisonttia tummentavat ympäristöuhat.

Yhteiskunnalliset yritykset erottautuvat ihmisille ja ympäristölle tuottamillaan myönteisillä vaikutuksilla. Niinpä niiden täytyy pystyä kertomaan, minkälaisia seurauksia erikoissairaanhoidolle tai omaisten työelämään osallistumiselle tuottavat hoivapalvelut, joiden tavoite on tukea vanhusten omatoimisuutta ja vireyttä. Kuinka paljon luonnonvaroja säästyy ja uutta yritystoimintaa syntyy, kun teollisuuden sivuvirtoja kyetään hyödyntämään paremmin. Miksi osatyökykyisten työllistämiseen panostaminen on inhimillisesti ja taloudellisesti kestävää.

Oman toiminnan vaikutusten ymmärtäminen ja niistä viestiminen on tärkeätä, jotta asiakkailla on mahdollisuus äänestää lompakollaan. Avain on eurot ja elämänlaadun yhdistävä vaikutusten arviointi.

Vaikutusten arvioinnista kilpailuetua

Vaikutusten arviointimenetelmillä voi paitsi petrata kilpailukykyä, myös kirkastaa kilpailuetuja. Yritykset vaikuttavat ympäristöönsä monin tavoin: tiloja rakentamalla ja ylläpitämällä, hankinnoillaan, työnantajapolitiikallaan, lopputuotteillaan tai palveluillaan ja myös sillä, miten ne käyttävät voittonsa. Kilpailuedut uutetaan esiin osoittamalla minkälaisia muutoksia ja niiden kerrannaisvaikutuksia yrityksen toiminta tuottaa – kenen elämää se muuttaa.

Alkuun pääsee pohtimalla seuraavia kysymyksiä:
•  Kenen elämää pyrimme muuttamaan? Miten muutos näkyy ja mikä sen aiheuttaa?
•  Mitkä muutosten kerrannaisvaikutuksista ovat tärkeimpiä? Kuka niistä hyötyy?
•  Minkälaista tietoa tarvitsemme tulosten todentamiseen? Keneltä tiedon saa, miten?
•  Keihin haluamme vaikuttaa: asiakkaisiin, hyödynsaajiin, työntekijöihin vai sijoittajiin? Kiinnostavatko heitä elämänlaadun muutokset vai kenties ympäristö- tai paikallistaloudelliset vaikutukset?
•  Tietäväkö asiakkaamme mitä meiltä ja kilpailijoiltamme voi vaatia?

Kerro tarinoita

Vaikutusten verkosto on monimutkainen. Se koostuu laadullisista ja määrällisistä, taloudellisista ja ei-taloudellisista osasista, joiden esiintymisen aikajänne vaihtelee. Lisäksi vaikutukset kohdistuvat ja kertautuvat monilla eri tasoilla yksilöistä yhteiskuntaan ja ympäristöön. Kilpailuedun kirkastaminen edellyttää vaikutusten arvioinnin ja markkinointiviestinnän tiivistä yhteispeliä.

Parhaiten toimivat menetelmät, jotka ovat tarinallisia ja visualisoivat asiakkaille ja rahoittajille mitä heidän euroillaan saadaan aikaan. Yhdenkin muutostarinan avulla voi kertoa paljon palvelun tuloksista, ja kääntää vaikutusten arvioinnin rasitteesta kilpailueduksi.

Kerro tarinoita. Havahduta ja haasta asiakkaat, sijoittajat ja kansalaiset vaatimaan yrityksiltä enemmän.

Lamassa tarvitaan yrityksiä, joiden kokonaisvaikuttavuus on suuri

Tämän kevään vaaleissa puhuttiin kestävyysvajeesta ja siitä, miten julkisen sektorin rahat riittävät ylläpitämään hyvinvointivaltion palvelut. Haaste onkin iso, sillä monissa palveluissa rahapula on ammottava.

Viime kuukausina on puhuttu ahkerasti myös sote-uudistuksesta ja palveluiden yksityistämisestä. Monet pelkäävät, että yksityistäminen nostaa hintoja ja johtaa epätasa-arvoon palveluiden saannissa. Huolestuneissa äänenpainoissa unohtuu, että palveluita tuottavia yrityksiä on monenlaisia.

Isojen, monikansallisten hoiva-alan yritysten lisäksi palveluita tarjoavat myös muut yksityiset toimijat: säätiöt, järjestöt ja yhteiskunnalliset yritykset. Niiden tavoitteena ei ole tuottaa omistajilleen mahdollisimman suurta voittoa, vaan ne tavoittelevat kohtuullista tuottoa, josta ison osan ne sijoittavat oman toimintansa kehittämiseen ja parempien palveluiden tuottamiseen. Ne ovat vastuullisia toimijoita, joilla on yhteiskunnallinen missio. Ne esimerkiksi työllistävät pitkäaikaistyöttömiä ja edistävät ikäihmisten hyvinvointia, ja näin täydentävät julkisia palveluita.

Monet pelkäävät, että laadukkaasti tuotetut palvelut tulevat kalliiksi. Eivät välttämättä. Heinolassa sijaitseva Jyränkölän Setlementti on yhteiskunnallinen yritys, joka on kehittänyt erityisryhmien palveluasumista jo 50 vuoden ajan. Sen kehittämä vanhusten saattohoitomalli palkittiin vuoden 2014 vanhustekona. Jyränkölän Setlementti voitti Heinolan kaupungin hoivapalveluiden kilpailutuksessa toiseksi tulleen tarjouksen yli 10 euroa edullisemmalla vuorokausihinnalla. Palvelun edullisuus selittyy juuri kohtuullisella tuottotavoitteella.

Kun kunnat päättävät sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajista, hinta ei saisi olla valinnan ainoa kriteeri. Hinnan lisäksi pitäisi arvioida kokonaisuus: mikä on palvelun todellinen hinta yhteiskunnalle, kun mukaan lasketaan myös veronmaksu (niin yritysten kuin takaisin työelämään pääsevien ns. vaikeasti työllistyvien), säästöt sosiaalietuuksissa, ostot paikallisilta toimijoilta, järjestöjen luoma kansalaistoiminta jne.

Pelkkä hinta on huono kriteeri myös siksi, että hoiva- ja muut sosiaalihuollon palvelut maksetaan pääasiassa verovaroista. Tässä taloudellisessa tilanteessa on tärkeää kysyä, millaista liiketoimintaa me haluamme verorahoillamme kasvattaa? Ohjaako yritys voittonsa ulkomaille vai jääkö se paikallisyhteisöön puhaltamaan Suomea nousuun?

Suomella ei ole enää varaa elää velaksi, ja nyt jos koskaan tarvitaan monenlaista yrittäjyyttä ja uusia toimintamalleja. Tässä yhteiskunnallisilla yrityksillä on tärkeä rooli. Tehokkaasti, vastuullisesti ja paikallisesti toimivia yrityksiä tarvitaan, jotta hyvinvointivaltion rahat riittävät luomaan hyvää elämää kaikille kansalaisille.

Siksi olisi hyvä, jos yksityistämiskeskustelussa osattaisiin tunnistaa yksityisen palvelutuotannon monimuotoisuus.

Yhteiskunnallinen yritys – idea, jonka aika on tullut

Tämän päivän yhteiskunnalliset haasteet ovat moninaisempia kuin kenties koskaan elinaikanamme; lastensuojelu huutaa lisää resursseja, suuri osa nuorista on vaarassa jäädä työelämän ulkopuolelle suoraan koulun penkiltä, moni keski-ikäinen on ajanut itsensä henkisesti ja fyysisesti loppuun, aikuisiän diabetes uhkaa kasvaa kansantaudiksi, vanhukset elävät yhä useammin yksin, omaishoitajat ovat uupumassa työtaakkansa alla – vaikeavammaisten perusoikeuksista tai mielenterveyspotilaiden ja pitkäaikaistyöttömien kuntouttamisesta puhumattakaan.

Samalla kun julkinen sektorimme kamppailee rahojen riittämisen kanssa, kuuluu kaduilta ja kabineteista myös hyviä uutisia. Eettinen johtaminen ja vastuullisuus alkavat olla perusvaatimuksia lähes kaikessa yritystoiminnassa. Toisaalta innovatiivinen kolmas sektori osaa yhdistää perinteisesti vahvan järjestötoimintamme uusiin rahoitus- ja palvelutuotantomalleihin.

Parhaana toimijana yhteiskuntamme viheliäisimpien ongelmien ratkaisemiseksi esitetään milloin julkista sektoria, milloin järjestöjä, milloin yrityksiä. Ratkaisijat eivät kuitenkaan löydy mistään yksittäisestä sektorista, kuten eivät mistään yksittäisestä poliittisesta ideologiastaankaan. Vallitseva toimiala- ja sektorivetoinen ajattelutapa ei valitettavasti kohtaa yksittäistä ihmistä arjen ongelmissa parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka yhteiskuntamme on pelottavan lokeroitunut, esimerkkejä perinteiset sektorirajat ylittävistä malleistakin onneksi löytyy.

Yksi tällainen toimintamalli on yhteiskunnallinen yritys, joka yhdistää uudella tavalla liiketoiminnan ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden. Yhteiskunnalliset yritykset tekevät bisnestä, jonka perimmäisenä tavoitteena on rakentaa hyvää elämää kaikille.

Yhteiskunnallisen yrittämisen toimintafilosofia pohjautuu siihen, että ne ratkaisevat yhteiskunnallisia ongelmia liiketoiminnan keinoin. Liiketoiminnan taloudellisia mittareita ohjaa kohtuullisuus, yrityksen arvomaailmaa yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Idea ei sinällään ole uusi, mutta toimintatapana ainakin Suomessa yllättävän vähän tunnettu.

Yhteiskunnalliset yritykset innostavat ja kiinnostavat

Yhteiskunnallisten yritysten liitto, ARVO, lanseerattiin tasan kuusi kuukautta sitten. Meitä oli selvästikin odotettu, sillä vastaanotto on ollut joka suunnalla erittäin positiivista ja innostunutta. Hyvinkin erityyppiset toimijat ovat kanssamme samaa mieltä siitä, että liiketoimintamallilla, jossa yhdistyvät yhteiskunnallinen päämäärä, ongelmien ratkaisu, julkisen sektorin kustannusten säästäminen ja yhteisen hyvän tuottaminen, on tärkeä rooli yhteiskunnallisten haasteidemme ratkaisemisessa. Yhteiskunnallisia yrityksiä pidetään mallina, joka on kiinni tässä ajassa.

Toiveet, unelmat ja hyvän elämän tavoittelu inspiroivat useimpia meistä. Kun ne yhdistetään taloudellisesti kestävällä pohjalla olevaan liiketoimintaan, hyötyvät niin yksittäiset ihmiset, yhteisöt kuin yhteiskunta kokonaisuudessaankin. Ajattelutapa ei ole millään muotoa yhteiskunnallisten yritysten yksinoikeus. Toimintafilosofiana se saa toivottavasti lisää tuulta siipiensä alle kaikentyyppisessä yritystoiminnassa, joka pyrkii uudenlaisen arvon luontiin.

Aikamme Arvo-yritys ratkaisee yhteiskunnallisia haasteita, tekee liiketoimintaansa tuloksekkaasti ja tuottaa näin yhteiskunnalle sekä taloudellista arvoa että sellaista arvoa, jota on rahalla mahdoton mitata. Se on poikkeuksellisen hieno toimintaperiaate.

Tai kuten Victor Hugo asian ilmaisi: idea, jonka aika on tullut.