’’Hei, kunta kilpailuttaa nyt tätä lapsiperheiden tukipalvelua!’’
’’Mahtavaa, mitä tarjouspyynnössä lukee?’’
’’No, täällä toivotaan laatua ja vaikuttavuutta, henkilöstön osaltakin on selkeästi mietitty vaatimuksia, mutta hetkinen, maksimihinta on kyllä ihan kohtuuton. Jos tuohon lähdetään, me ei hinnan perusteella muka voitaisi maksaa työntekijöille palkkaa tai tarjota työnohjausta tai mitään lisäkoulutusta.’’
Muutamia vuosia lastensuojelun tarjouspyyntöjä tutkailleena ja analysoineena vaikuttaisi siltä, että hankinnoissa halutaan edetä kohti vaikuttavuusperustaisuutta ja tuloksia pelkän suoritteen ostamisen sijaan. Tämä on mahtavaa. Muutamassa isossa kilpailutuksessa on sovellettukin jo ranskalaista urakkaa, asetettu maksimihinnat – usein tosin siten, että myös palvelun sisältö on jo tarkasti määritelty, ja minimitason saavuttaminen annetuilla maksimihinnoilla vaatii tappiollisen tekemisen hyväksymistä.
Käyttämällä käänteistä kilpailutusta on kunnan mahdollisuus saada aina parasta laatua ja vaikuttavuutta asukkailleen. Palveluntuottajien tulee kuvata, mitä annetulla hinnalla pystytään tarjoamaan. Tällaisella tavalla olisi mahdollista tarkastella ilman hintakilpailua eri tuottajien laatua ja keinoja vaikuttavuuden saavuttamiseen. Palveluntuottajat voivat kuvata, millaisia tuloksia ja millaista palvelua pystyvät annetulla hinnalla saavuttamaan.
Vaikuttavia palveluita saadaan parhaiden tekijöiden voimin, hyvissä olosuhteissa
Kunnan intressiä toki tukee mahdollisuus saada palvelua mahdollisimman halvalla hinnalla, mutta liian matalalla kattohinnalla katoaa tilaisuus saada aidosti vaikuttavia ja laadukkaita palveluita. Halvalla ei saa hyvää, ja pelkillä suoritteilla tai pintapuolisella työskentelyllä ei saada aitoa apua sitä tarvitseville lapsille ja perheille. Eli onko liian halpa hankinta lopulta sama kuin jättäisi hankkimatta kokonaan?
Lastensuojelu on ihmissuhdetyötä ja perustuu muodostuviin suhteisiin ja kiinnittymisiin. Ilman hyviä työntekijöitä panokset vaikuttavuusketjussa jäävät pieniksi. On vaikeita tilanteita ja tahdonvastaisuutta, joissa tulisi löytää yhteinen polku ja motivoituminen. Tällaiseen työskentelyyn tarvitaan parhaimmat tekijät.
Parhaimmaksi tekijäksi tullaan, kun työn tekemiselle on hyvät edellytykset, ja työntekijä saa tarvitsemansa työnohjauksen ja täydennyskoulutuksen sekä voi työssään hyvin. Parhaimmalle työntekijälle ei myöskään voi lastensuojelussa maksaa aivan minimipalkkaa.
Jos työ tapahtuu palveluntuottajan tiloissa, esimerkiksi lastensuojelun sijaishuollossa tai perhekuntoutuksessa, tulee myös tilojen olla asiakkaita kunnioittavat ja viihtyisät, jotta ne tukevat laadukasta palvelua. Ei tarvita kristalleja ja kullattuja astioita, mutta siisteys, viihtyisyys, riittävät, tarvittavat ja ehjät välineet eivät ole ilmaisia tai ilmesty palveluntuottajalle itsestään.
Hintaperusteinen kilpailutus karsii tarjoajia
Maksimihinnan määrittely onkin siis keskeisimmässä roolissa silloin, kun halutaan saada parasta laatua käänteisesti kilpailuttamalla. Välttämättä kunnan ei kannata asettaa halvimman mahdollisen tarjolla olevan hinnan perusteella maksimia. Yleistä hintatasoa seuraamallakaan ei aina löydy laadukkaan palvelun todellinen hinta – jos yleisimmin kilpailutuksissa hinta on määrittävänä tekijänä, ovat palveluntuottajat saattaneet typistää palveluaan tai laaduksi on ajateltu riittävän esimerkiksi vain lakisääteiset henkilöstömitoitukset. Osa vaikuttavuuteen keskittyvistä tuottajista saattaa jäädä myös hintaperusteisista kilpailutuksista pois.
Markkinavuoropuhelun roolia kannattaisi hyödyntää mahdollisimman paljon maksimia pohdittaessa. Vuoropuhelu voisi parhaimmillaan tarjota sekä tilaajalle että palveluntuottajalle mahtavan tilaisuuden kertoa ajatuksiaan ja asettua pohtimaan, millä edellytyksillä voitaisiin asettaa realistinen, laadun mahdollistava, mutta kustannustehokas hinta.
Vuoropuhelussa ei tarvita diaspektaakkeleita, pitkää esittelyä hankinnan aikataulusta tai tilaajan organisaatiosta, vaan se voisi olla dialoginen tilaisuus, jossa yhteiseen keskiöön asetettaisiin lapsi ja perhe tarpeineen.
Kunnan ja yhteiskunnallisen yrityksen intressit ovat samat – saada aikaan hyvinvointia. Tehdään se yhdessä keskustellen.
Johanna Hedman
kehittämispäällikkö
SOS-Lapsikylä
Tutustu Arvoliiton kuntavaaliteemoihin tästä.
Lue Arvoliiton kaikki kuntavaaliblogiartikkelit tästä.