Alueellisesta tasa-arvosta on puhuttu vuosikymmeniä. Aihe puhuttaa, koska valtakunnassamme vallitseva epätasa-arvo on käsin kosketeltavissa. Kun Arkadianmäellä tehdään uusia lakialoitteita, useimmiten ne ovat pääkaupunkikeskeisiä ja parhaimmillaankin tukevat suurten kaupunkien elinvoimaisuutta. Lapista käsin katsottuna joskus näyttää siltä, että edes Suomessa ei tiedetä, minkälaista politiikkaa Suomessa tarvitaan. Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että myös täällä Lapissa käytävissä keskusteluissa unohdetaan erittäin herkästi suurten kaupunkien erilaiset tarpeet ja palveluiden erilainen käyttö.
Kun alueellisesta tasa-arvosta puhutaan, nähdäkseni lähes aina asia nivoutuu palveluiden ja niiden saatavuuden ympärille. On selvää, että käyttäjämäärien ollessa vähäisiä, ei palveluiden tasokaan voi olla kovin kattava. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla terveysasemia on lappilaisen silmin järjettömän paljon, koska niitä on vieri vieressä. Unohdetaan, että pienellä alueella on paljon käyttäjiä. Erityisesti kylillä, joista kaikki palvelut on siirretty kuntakeskuksiin, ymmärrys on koetuksella. Lapissa on totuttu siihen, että palveluita saadakseen voi joutua ajelemaan pitkiäkin matkoja, ja kun Hesarissa joku valittaa terveysaseman siirtyvän yli kolmen kilometrin päähän, se herättää lähinnä hilpeyttä. Oma terveysasema kun voi olla kymmenien ja hammaslääkäripäivystys satojen kilometrien päässä. Onneksi suurin osa palveluista on siirtynyt verkkoon. Se on lisännyt palveluntarjontaa ja vähentänyt liikkumisen tarvetta huomattavasti. Pankki, KELA ja muut palvelut ovat taskussa.
Alueellinen epätasa-arvo on monitasoinen ongelma
Vaikka valtakunnallisesta alueellisesta epätasa-arvosta on puhuttu kauan, vähemmän puhutaan maakuntien tai kuntien sisällä vallitsevasta tilanteesta. Nekin poliitikot, jotka äänekkäästi arvostelevat valtakunnallisen aluepolitiikan eriarvoisuutta, usein unohtavat tasa-arvoisuuden paikallisella tasolla. Kyläkoulujen lakkauttaminen, terveyspalveluiden keskittäminen, julkisen liikenteen karsiminen, investointien tekemättömyys ja yleinen passiivisuus kuntakeskuksen ulkopuolisten alueiden kehittämisessä vie vain yhteen lopputulokseen: asumisen keskittymiseen ja kylien hiljenemiseen.
Yksityistielain uudistuksen myötä havaitsin myös mielestäni aika merkittävän ongelman. Esimerkiksi Rovaniemellä käydään voimakasta vääntöä siitä, pitäisikö kaupungin jatkaa harvaan asutulla alueella teiden auraamista. Keskustelussa perusteluna auraamattomuudelle on käytetty muun muassa sitä, että se on keskustan aurausta kalliimpaa asukasta kohtaan. Sinänsä yksinkertainen matemaattinen peruste, joka on kuitenkin hyvin ongelmallinen esimerkiksi kiinteistöveron osalta. Kiinteistövero määrätään aina kuntakohtaisesti, ja sitä käytetään esimerkiksi kunnallistekniikan kehittämiseen, rakentamiseen ja ylläpitoon (vesi- ja jätevesijärjestelmät). Lisäksi verotuloja käytetään valaistukseen, liikenteen kehittämiseen (tiestö ja kadut) sekä maankäyttöön yleisesti liittyviin asioihin. Kun kotitalolle vievää valaisematonta tietä ei aurata, vesi tulee kaivosta ja jätevedet käsitellään tontilla, voisikin kysyä miksi kiinteistöveroa pitäisi maksaa lainkaan? Kuinka monesta asiasta harvaan asutulla alueella maksetaan saamatta siihen liittyvää palvelua? Entä kuinka monen palvelun saaminen maksaa yhä enemmän keskittämisen seurauksena? Polttoaine ei ole ilmaista.
Ehdokkailla erinomainen tilaisuus vaikuttaa
Tänä vuonna valittavilla luottamushenkilöillä on ennennäkemättömän hyvät mahdollisuudet vaikuttaa alueellisen tasa-arvon edistämiseen ja samalla parantaa koko kunnan elinvoimaisuutta. Etätyön yleistyminen ja suomalaisten halu muuttaa kauemmas keskustoista yhdistettynä digitalisaation myötä parantuneeseen harvaan asutun alueen palveluntarjontaan muodostavat yhdessä vahvan perustan maaseudun uuteen kukoistukseen. Yhä useampi on kiinnostunut asuinpaikoista keskustojen ulkopuolelta ja kaksi kolmasosaa suomalaisista haluaisikin asua maalla. Kaupallisella kielellä voisi sanoa, että markkinapotentiaali on valtava.
Jotta markkinapotentiaalin voisi odottaa hyödyttävän kuntaa, sen eteen on tehtävä töitä. On varmistettava, että kohderyhmä löytää tulevan asuinpaikkansa, ja sen jälkeen paikka on myytävä heille. Liian moni kunta tyytyy ilmoittamaan verkkosivuilla, että ”meillä on edullisia tontteja, luonto ja hyvät edellytykset yrittää”. Ostaisitko sinä auton myyjältä, jos myyjän vaikuttavin mainospuhe olisi luokkaa ”tässä on neljä pyörää ja ratti”? Asuinpaikat pitää myydä, kuten keskustoihin rakentavat grynderit tekevät. Mainoksia, mielikuvia ja unelmien täyttymistä peliin. Tulijoita olisi!
Pidetään kohderyhmille välttämättömät palvelut voimissaan ja kehitetään niitä tarvittaessa. Jos halutaan lapsiperheitä kylille, luvataan koulun säilyvän. Jos halutaan lisätä yhteisöllisyyttä, varmistetaan kyläyhdistyksille toimintaa varten sopivat tilat. Jos halutaan etätyön tekijöitä, huolehditaan nopeista verkkoyhteyksistä. Jos kuntaa mainostetaan luonnolla, tarjotaan sen mukaisia asuinpaikkoja. Lääkkeet ovat melko yksinkertaisia.
Suunnitelmallista kehittämistä
Kunnissa päätöksiä valmistelevat ja tekevät usein korkeasti koulutetut henkilöt. Heille strategiat ja kehittämissuunnitelmat ovat arkipäivää. Visioita laaditaan ja mietitään keinoja niiden saavuttamiseksi. Kuinka monella kunnalla on uskottava kuntakeskuksen ulkopuolisen alueen kasvu- ja kehittämissuunnitelma, johon kunta on sitoutunut? Olen kuullut puhuttavan sopeuttamisesta, joka on mielestäni suunnitelmallista kunnan näivettämistä ja palveluiden tehostamisesta, eli palveluverkon karsimisesta, mutta en kyläkohtaisesta markkinointi- tai kasvusuunnitelmasta, jolla väestön vähenemisen haasteet ylitetään poistamalla sen syy. Eli asukkaita lisäämällä.
Jokainen tuntee sen poliitikon, joka mainostaa itseään uudistumiskykyisenä ja joka tunnistaa uudistamistarpeen, mutta tekee siitä huolimatta samanlaisia päätöksiä, kuin on aina tehty. Alueellisen tasa-arvon kannalta on tärkeää löytää sellainen ehdokas, joka tunnistaa kunnan sisäisen haasteen ja jolta voit myös odottaa tekoja muutoksen tapahtumiseksi.
Kysykää kuntavaalien ehdokkailta ajatuksia paikallisen alueellisen tasa-arvon noudattamisesta omassa kunnassa. Suomi on maailman paras maa, ja maaseudun hiljaisuus, rauhallisuus ja turvallisuus ovat tunnistettuja vetovoimatekijöitä. Jotta se voisi näkyä kuntien muuttotilastoissa, kannattaa vaalia ja ruokkia niitä. Varmistaa, että kaikki alueet kunnan sisälläkin ovat vetovoimaisia. Se auttaa kaikkia kuntalaisia.
Juri Laurila
toimitusjohtaja, ASV Arctic Smart Village Oy
Tutustu Arvoliiton kuntavaaliteemoihin tästä.
Lue Arvoliiton kaikki kuntavaaliblogiartikkelit tästä.