Ajankohtaista Blogi

Yhteiskunnallisille yrityksille tarvitaan oma lainsäädäntö – esimerkkejä löytyy Euroopasta

Yhteiskunnalliset yritykset työllistävät Suomessa noin 85 000 henkilöä ja tuottavat merkittävää taloudellista ja yhteiskunnallista arvoa. Monissa Euroopan maissa niiden asemaa on vahvistettu kansallisella lainsäädännöllä, mutta Suomessa yhteiskunnallisilta yrityksiltä puuttuu oma oikeudellinen asema. Muiden maiden esimerkit osoittavat, että tunnistamiseen ja toimintaedellytysten vahvistamiseen löytyy useita vaihtoehtoja.

Euroopan unionissa yhteiskunnallisista yrityksistä käytetään käsitteitä ”social enterprise” ja ”social economy enterprise”. Euroopan komission mukaan näillä käsitteillä tarkoitetaan yrityksiä, joiden ensisijainen tavoite on yhteiskunnallisen tai ympäristöllisen vaikuttavuuden tuottaminen voiton maksimoinnin sijaan. Tyypillisesti ne käyttävät suuren osan voitoistaan toimintansa kehittämiseen ja toimivat vastuullisesti sekä osallistavasti. Määritelmä perustuu laajempaan yhteisötalouden (social economy) viitekehykseen (Pietikäinen 2025). 

Yhteiskunnallinen yritystoiminta yhä vahvemmin esillä Euroopassa – sääntely jäsenvaltioiden vastuulla

Yhteisötalous nähdään yhä vahvemmin keskeisenä tekijänä talouskasvun, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja paikallisyhteisöjen kestävyyden edistämisessä Euroopassa ja laajemmin OECD-maissa. Myös Suomessa ilmiö on merkittävä: Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen arvion mukaan maassa toimii noin 5 000 yhteiskunnallista yritystä, jotka työllistävät noin 85 000 henkilötyövuotta ja joiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin 10 miljardia euroa. (OECD/EU 2025; Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus 2026.) 

EU tukee yhteiskunnallisia yrityksiä rahoituksen, politiikkasuositusten ja verkostojen kautta. Social Economy Action Plan (2021–2030) on komission laaja toimintasuunnitelma, joka tähtää siihen, että yhteiskunnalliset yritykset ja yhteisötalous tunnustetaan ja niitä tuetaan paremmin koko EU:ssa. Sen tavoitteena on muun muassa parantaa yhteiskunnallisten yritysten rahoitusta ja näkyvyyttä, helpottaa niiden pääsyä EU:n sisämarkkinoille sekä kehittää yhteisiä tunnistamiskriteerejä jäsenvaltioiden välillä. Rahoitusta kanavoidaan esimerkiksi ESR+‑ ja InvestEU‑ohjelmien kautta, erityisesti työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta edistäviin hankkeisiin (Pietikäinen 2025.) 

EU ei kuitenkaan säätele yhteiskunnallisia yrityksiä suoraan. Yhtenäistä eurooppalaista lakimuotoa ei ole, vaan jäsenvaltiot määrittelevät ja tukevat yhteiskunnallisia yrityksiä itsenäisesti. Tämä on johtanut varsin monimuotoiseen kenttään. 

Euroopan maissa erilaisia malleja yhteiskunnallisen yritystoiminnan tueksi

Italia oli ensimmäinen maa, joka loi virallisen oikeudellisen muodon “social cooperative”. Myös esimerkiksi Ranska, Espanja ja Portugali ovat säätäneet lakeja yhteiskunnallisille yrityksille ja yhteisötaloudelle.  

EU-tasolla on keskusteltu yhteisestä eurooppalaisesta oikeudellisesta muodosta (European Statute for Social Enterprises), mutta toistaiseksi painopiste on ollut jäsenvaltioiden käytäntöjen lähentämisessä, ei yhden yhtenäisen mallin luomisessa. EU:n yhteisötalouden suosituksissa suositellaankin jäsenmaita harkitsemaan erilaisten oikeudellisten muotojen, oikeudellisten asemien tai sertifiointijärjestelmien käyttöönottoa. (Pietikäinen 2025; Euroopan Unionin neuvosto 2023.) 

Useilla EU:n jäsenvaltioilla on siis jo olemassa kansallista lainsäädäntöä tai lakikehikoita yhteisötaloudesta ja / tai yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä. Kansallista lainsäädäntöä ja sen määrittelemiä tukitoimia voidaan vahvistaa myös alueellisilla ja paikallisilla määrittelyillä. Esimerkiksi Espanjassa kansallisessa strategiassa määritellään yhteisötalouden toimijoiden oikeudellinen tunnustaminen ja yleiset tukimekanismit, mutta itsehallintoalueilla on täysi lainsäädäntövalta, ja usea itsehallintoalue onkin määritellyt yhteisötaloutta koskevat puitelait. Ne voivat myös tarjota erilaisia tukimekanismeja, myös rahoitusta, yhteisötalouden kehittämisen tukemiseksi. Esimerkiksi Baskimaa on kehittänyt oman alueellisen strategiansa, jossa keskitytään alakohtaiseen tukeen, paikallisiin verkostoihin sekä alueen vahvuuksia tukeviin koulutusohjelmiin. (OECD/EU 2025.) 

Suomeen tarvitaan kaikki yhteiskunnallisen yritysten muodot huomioiva lainsäädäntö

Suomessa oli vuosina 2004–2023 voimassa laki sosiaalisista yrityksistä. Se määritteli sosiaalisen yrityksen yritykseksi, jonka työntekijöistä vähintään 30 prosenttia oli osatyökykyisiä tai pitkäaikaistyöttömiä. Laki kuitenkin kumottiin, koska rekisteröityminen jäi vähäiseksi. Lain kumoaminen herättää kysymyksen siitä, olisiko sääntelyä pitänyt kehittää sen sijaan, että se poistettiin kokonaan. (Finlex 2026; OECD/EU 2025). 

Ensinnäkin sääntelyn tulisi kattaa kaikki yhteiskunnallisten yritysten muodot. Sosiaalisten yritysten lainsäädäntö keskittyi työmarkkinaintegraatioon, vaikka yhteiskunnallinen yritystoiminta kattaa huomattavasti laajemman kirjon toimialoja. OECD:n mukaan sääntelyn tulisi koskea erilaisia yhteiskunnallisia yrityksiä toimialasta riippumatta. Toiseksi pelkkä rekisteröinti ei riitä kannustimeksi. Jos yrityksiltä edellytetään hallinnollisia velvoitteita, niiden vastapainoksi tarvitaan konkreettisia hyötyjä, kuten verokannustimia, parempi pääsy rahoitukseen tai erityisasema julkisissa hankinnoissa. Monista Euroopan maista löytyy tästä hyviä esimerkkejä. 

Tehokkaat institutionaaliset järjestelyt, selkeät toimintakehykset ja vahva koordinointi ovat olennaisen tärkeitä, jotta yhteisötalouden koko potentiaali voidaan hyödyntää. Yhteisötalouden integrointi osaksi laajempia talous- ja kehitysstrategioita edellyttää vahvoja politiikkoja, mukaan lukien selkeät oikeudelliset puitteet, kohdennettu rahoitus ja koordinoitu poliittinen tuki kaikilla hallintotasoilla. (OECD/EU 2025.) 

Ia Poikulainen
kehityspäällikkö
Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry

Tutustu ARVOn eduskuntavaalitavoitteisiin

Lähteet: