Olipa Sipilän hallituksen sote-uudistuksesta muuten mitä mieltä hyvänsä, niin ehdottomasti hyvää oli se, että järjestöt nostettiin vahvasti sote-palvelujen tuotantoon mukaan. Myös järjestöjen merkitys palveluntuotannossa ymmärrettiin hieman uudella tavalla. Marinin hallituksen sote-uudistusta on sittemmin kaavailtu vahvan julkisen sektorin varaan siten, että sitä tuetaan yksityisen ja kolmannen sektorin palvelutuotannolla.
Tämä on tietenkin järjestölähtöisille yhteiskunnallisille yrityksille iloinen asia. Mutta valitettavan usein julkisella sektorilla kilpailutukset leivotaan todella isoiksi kokonaisuuksiksi, ja pienten toimijoiden on hankala päästä niihin mukaan. Järjestöillä ei ole massiivista lobbausjärjestelmää. Lisäksi me järjestöt olemme hiukan huonoja tekemään tilaa itsellemme. Toki voimme näiltä osin katsoa peiliin: Onko oma verkostoitumisemme palvelutuotannon näkökulmasta sillä tasolla, millä se voisi olla? Sanoisin, että parannettavaa olisi.
Esimerkiksi Hollannissa sote-alan palvelutuotannossa käytetään Suomea monipuolisemmin sikäläisiä järjestöjä ja säätiöitä. Säätiötaustaisella Boorzog-mallilla hoidetaan jo noin 70 % Hollannin kotihoivasta. Kun palveluja ostetaan paikallisilta yrityksiltä, raha jää alueelle hyödyttämään kaikkia. Sillä ostetaan yrittäjän lapsille kengät ja maksetaan harrastusmaksut. Pienet, paikalliset toimijat tuovat monipuolisuutta ja laatua palvelutuotantoon.
Myös kuntalaisten ääni kuuluviin kumppanuuspöydässä
Mielestäni kilpailutusten haasteisiin voitaisiin saada parannusta ns. kumppanuuspöytämallista. Sen voisi ottaa käyttöön aina, kun sote-palveluja suunnitellaan ostettavaksi julkisin verovaroin. Kumppanuuspöytämalli on lanseerattu nimenomaan julkisille toimijoille jo noin 10 vuotta sitten, mutta sitä näkee käytettävän harvoin, jos koskaan. Malli toimii siten, että saman pöydän ääreen kutsutaan useita eri sidosryhmiä, ja sillä tavoin edistetään paitsi avoimuutta, myös kuntalaisten äänen kuulumista päätöksenteossa. Tällä hetkellähän tämä toteutuu käytännössä harvoin.
Jo nyt Hilmasta eli julkisten hankintojen ilmoituskanavasta löytyy kutsuja eri aloilla ns. markkinavuoropuheluun, jolla tehdään markkinakartoitusta ostettavista tuotteista. Nämä puhelut ovat kahdenvälisiä ja kohdennettu palveluiden loppukäyttäjille. Tätä toimintalogiikkaa voitaisiin mielestäni laajentaa kumppanuuspöytämallin kaltaiseen laajempaan vuoropuheluun.
Mallin käyttöönotto vaatii toki uudenlaista ajattelu- ja lähestymistapaa kilpailutuksiin. Se vaatii myös meiltä, kolmannen sektorin toimijoilta, tiivistä yhteistyötä ja verkostoitumista keskenämme. Lisäksi se vaatii yhteiskunnallista keskustelun muutosta yhteisistä verovaroistamme ja niiden käytöstä.
Kumppanuuspöytämalli ei sulje pois yksityisen sektorin toimijoita, ja ainakin itse näkisin mieluusti neuvottelupöydissä nykyistä enemmän myös pieniä, paikallisia yrityksiä. Kumppanuuspöytämalli kutsuisi mukaan niin järjestö– ja säätiötaustaiset kuin kaikki muutkin palveluntuottajat.
Kati Liikonen
Toiminnanjohtaja
Hämeen Setlementti ry
Tutustu Arvoliiton kuntavaaliteemoihin tästä.
Lue Arvoliiton kaikki kuntavaaliblogiartikkelit tästä.