Suomi on kiistatta yksi maailman parhaista maista asua ja elää. Silti tässä ihanuuksien ihmemaassa on syrjäytymisvaarassa jopa 120 000 lasta ja nuorta. Heillä ei ole edessään sitä samaa koulutuksen, riittävän toimeentulon ja arjen hyvinvoinnin näkymää kuin ikätovereillaan. Mikä olisi paras tapa varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on edessään kestävä tulevaisuus?
Tätä haastetta ratkaisemaan Suomeen on rakennettu tuhansia hankkeita. Maa on täynnä hyvää tahtovia ja taitavia ammattilaisia, jotka tekevät asiat niin kuin on suunniteltu. Hyvän tarkoittaminen tai yksittäisten, sinänsä oikeiden, tekojen tekeminen ei kuitenkaan aina johda vaikuttavuuteen. Esimerkiksi siihen, että syrjäytymisuhka voitaisiin yhteisin voimin kokonaisuudessaan poistaa.
Vaikuttavuuden osoittaminen osaksi palvelusopimuksia
Vaikuttavuudesta on tullut muotitermi, joka on lähes automaattisesti mukana strategioissamme. Jo nyt voi olla vaikea löytää yritystä, kuntaa tai järjestöä, jonka toiminnassa vaikuttavuuden osoittaminen ei näyttelisi merkittävää roolia. Hyvä näin. Tulevaisuudessa meidän on kuitenkin kurotettava korkeammalle. Vaikuttavuus on vietävä käytäntöön, osaksi rahoitussopimuksia, ja se on todennettava.
Vaikuttavuuden osoittamisen käytännön merkitys kasvaa uusiin mittoihin, jos toimijoilla on uskallusta ottaa se osaksi palvelusopimuksia, kannusteineen ja sanktioineen. Tälle on olemassa hyvät perusteet. Miksi maksaa hyvän tarkoittamisesta tai tekemisestä, jos voisi maksaa aidosti toteutuneesta ja mitatusta hyvästä? Mitatusta hyvästä maksaminen tuo julkisen sektorin rahoittamaan toimintaan aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Kun maksetaan vain todennetuista vaikutuksista ja säästöistä, kynnys investoinneille pienenee merkittävästi.
Mittarit vaikuttavuuden todentamiseen täytyy kehittää itse
Vaikuttavuusperusteisten sopimusten tekeminen koetaan kuitenkin usein vaikeaksi. Mistä ihmeestä löydämme sellaiset mittarit, jotka sopivat juuri meidän hankkeeseemme? Kuka ne voisi meille kertoa? Hyvän mitta -hanke opetti meille, että tällainen kysymyksenasettelu ja heittäytyminen pelkästään ulkopuolisten viisauden varaan voi viedä hakoteille. Ei mittareiden luokse ole oikopolkuja. Eikä mittareita voi kaupan hyllyltä noukkia, ne on rakennettava itse alkuperäisen yhteiskunnallisen tarpeen, tavoitellun vision ja tavoitteiden pohjalta.
Monet yksittäiset mittarit ovatkin ohjanneet väärään suuntaan. Sitä on saatu, mitä ollaan tilattu, vaikka alun perin ehkä haluttiin vähän eri asiaa. Mittaamisen erilaisilla aikaväleillä on suuri merkitys. On ymmärrettävä lähtötilanne, tavoiteltu muutos, välitavoitteet ja omien toimenpiteiden vaikutus verrattuna verrokkiryhmään. Vasta silloin voidaan tietää, mitä on tapahtunut ja onko se pysyvää.
Onnistumisen mahdollisuudet ovat tutkimuksen ja digitalisaation myötä kasvaneet. Sitä dataa, jota voitaisiin tarpeiden määrittelyssä ja tavoitteiden asettamisessa hyödyntää, on koko ajan enemmän ja enemmän. Yhä useammassa palvelussa on sellaisia osakokonaisuuksia, joissa mittarit voidaan asettaa niin, että ne palvelevat alkuperäistä tavoitetta ja visiota. Tämä puolestaan edellyttää tekijöiden, niin tilaajien kuin palvelun tuottajienkin, kykyä analysoida tarvetta, luoda tavoitteita sekä mallintaa potentiaalisia vaikutuksia.
Oikeaan aikaan saatujen ja oikeanlaisten palveluiden ansiosta yhä useampi syrjäytymisuhan alla oleva lapsi ja nuori pärjää elämässään, tuen ja palveluiden tarve vähenee ja kustannussäästöt yhteiskunnalle ovat merkittäviä. Innovatiiviset toimintamallit kuten SOS-Lapsikylän Varkauden malli, Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos ja Icehearts ovat jo lähteneet systemaattisesti osoittamaan toimintansa tuloksellisuutta. Vaikuttavuusperusteisten hankintojen ja sopimusten laajemman käytön avulla ne tuhannet muutkin hankkeet saadaan tukemaan samaa yhteistä päämäärää.
***
Keskustelu teemasta jatkuu Suomi Areenalla Halpa hinta vai hyvä elämä – Vaikuttavuus ratkaisee -keskustelussa maanantaina 10.7. klo 15.15.
Mukana keskustelemassa ovat
– sisäministeri Paula Risikko
– Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen
– SOS-Lapsikylän kehitysjohtaja Kati Palsanen
– Me-säätiön analyytikko Jussi Pyykkönen
– kokemusasiantuntija Yonatan Gebrenegus Osallisuuden aika ry:stä.
Paneelia vetää toimittaja Riku Rantala.
Keskustelun järjestävät ARVO, SOS-Lapsikylä ja Hyvän mitta -hanke. Tervetuloa mukaan!
