14. syyskuuta huomasin Twitter-feedissä ensimmäiset linkin jaot eurooppalaisilta yhteistyöorganisaatioiltamme: Arvostettu brittilehti The Guardian oli julkaissut Y-säätiön toimitusjohtaja Juha Kaakisen asunnottomuusaiheisen kirjoituksen otsikolla Lessons from Finland: helping homeless people starts with giving them homes.
Kaakinen, pomoni, oli näyttänyt kirjoittamaansa artikkelia minulle muutama viikko aikaisemmin ja kertonut, että aikoo tarjota sitä Guardianille. Laskeva asunnottomuus on aihe, joka meille suomalaisille alan toimijoille on itsestään selvä. Yhtäkkiä se nousi kansainväliseksi uutiseksi.
Seuraavana päivänä Guardianin jutun ilmestymisestä The Independent haastatteli Juha Kaakista ja julkaisi artikkelin UK should follow Finland, the only European country where homelessness has decreased.
The Independentin jutussa kerrotaan Suomessa toteutettavasta Asunto ensin -mallista, jossa asunnon saamiselle ei aseteta ehtoja. Kun ihmisellä on oma koti, hänen on helpompi ryhtyä rakentamaan muita elämän perusasioita, kuten työtä, terveyttä ja ihmissuhteita. Suomessa tämä toimintamalli on todettu kustannustehokkaammaksi kuin muut ”perinteiset” keinot, väliaikainen majoitus ja yömajat.
Eikä siinä vielä kaikki: Pian ulkomaisen median haastattelupyyntöjä suorastaan sateli. Kaakinen oli haastattelussa BBC 5 -radiokanavalla ja Irlannin Newstalk-radiossa. Ne halusivat tietää, mitä Suomessa on tehty asunnottomuuden vähentämiseksi ja voitaisiinko samanlaisia ratkaisuja soveltaa Britanniassa tai Irlannissa.
Lokakuussa Suomessa vieraili vielä brittiläinen asumisalan media, ja lisää toimittajia on tulossa loppuvuoden aikana. Toimittajat haluavat tutustua siihen, mitä Y-Säätiö ja sen yhteistyökumppanit, eli kunnat, valtio ja järjestöt, ovat tehneet syrjäytymisen ja asunnottomuuden ehkäisemiseksi.
Viestinnän ammattilaisena kertoisin tietysti mielelläni, että tämä kansainvälinen julkisuus on pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen mediaviestinnän hedelmiä. Se ei kuitenkaan olisi totta. Y-Säätiön ja sen omistaman M2-Kotien tekemä mediaviestintä on suunnattu pääasiassa kotimaahan, jossa asuntommekin sijaitsevat.
Osa yksiköistämme, toimitusjohtaja mukaan lukien, tekee kuitenkin runsaasti kansainvälistä vaikuttamis- ja kehittämisyhteistyötä. Sen ansiosta tunnemme aika hyvin eri maiden asumisolosuhteita ja verkostomme kasvavat koko ajan. Kaakinenkin oli saanut idean artikkeliin, kun oli lukenut Iso-Brianniassa julkaistun raportin asunnottomuudesta. Hän myös kirjoitti artikkelin The Guardianiin itse.
Kokemuksiemme perusteella voin antaa seuraavat vinkit kansainväliseen vaikuttamiseen ja viestintään – The Independentin otsikkoa mukaillen ”Lessons from Y-Foundation”:
- Johdon osallistuminen ja sitoutuminen viestintään on elintärkeää.
- Ole rohkea, kerro saavutuksistasi ja aseta vaikuttamisen ja viestinnän rima korkealle. Me suomalaiset olemme usein liian vaatimattomia ja pidämme saavutuksiamme itsestään selvinä.
- Etsi se tarkka näkökulma, joka voisi kohdemaassa tai ko. mediassa kiinnostaa lukijoita. Tämä vaatii perehtymistä ja paikallisen median sekä poliittisen keskustelun aktiivista seuraamista.
- Viestinnässä riskinotto kannattaa, koska sattumalla ja ajoituksella on suuri merkitys sen kannalta, mikä uutinen kulloinkin nostetaan esiin.
- Verkostoidu, pyydä kommentteja ja vinkkejä muilta. Hyvätkin ideat painuvat unholaan, jos ne eivät koskaan tavoita oikeita ihmisiä tai pääse muiden arvioitavaksi ja kehitettäväksi.