”Minä olen iloinen ja sosiaalinen ihminen, mutta arki on vähän vaikeaa yksin. Jos minun pitäisi asua ilman apua, koti olisi pian sellaisessa kunnossa, että tarvitaan hakku ja lapio.
Tiedän kyllä syyn. Minulla on pienestä asti epäilty FAS:ia eli sikiönaikaista alkoholimyrkytystä. Sen takia minulla on kahvikuppineuroosi, eli kädet tärisevät ja monimutkaisia asioita on vaikea ymmärtää. Minulla saattaa olla myös ADHD, mikä ilmenee ylivilkkautena ja äkkipikaisuutena, eli menetän helposti hermot.
Rahankäyttöni oli pitkään holtitonta ja lainaa kertyi. Alkoholia kului tosi paljon, koska elin monta vuotta sellaisella hällä väliä -asenteella. Katoilin pitkiksi ajoiksi kavereiden kanssa enkä vastannut puhelimeen. Se aiheutti huolta läheisille.
Kuusi vuotta sitten pääsin asumaan Aspan asuntoon. Se on tukiasuntopalvelu, josta sain apua kotona pärjäämiseen ja juomisen lopettamiseen. Oli helpompi ottaa itseä niskasta kiinni.
Minulla on nyt avara 35 neliön yksiö, jonka olen sisustanut kavereiden ja siskon lahjoittamilla huonekaluilla. Kolme kertaa viikossa luonani käy Aspan työntekijä, jonka kanssa siivoamme, käymme kaupassa ja toisinaan myös Itäkeskuksessa syömässä. Samalla aina juttelemme. Jos on huolia, on hyvä puhua ennen kuin olo pahenee.
Tukihenkilö ja edunvalvoja laittavat joka maanantai ja perjantai käyttörahaa tililleni. Minun pankkikortillani voi ainoastaan nostaa käteistä. Se auttaa rahan käsittelyssä ja tuhlaaminen on vähentynyt tosi paljon.
Koetan aina nähdä asioissa hyviä puolia. Taisin olla neljävuotias kun minut ja kaksi sisarustani haettiin lastenkotiin. Vietin nelisen vuotta sijoitusperheessä Ilmajoella. Muistan aina, miten opettelin siellä ajamaan ilman apupyöriä. Voi sitä kolhujen määrää! Mutta aina pitää nousta ja jatka eteenpäin.
Tavallinen koulu olisi ollut minulle liian nopeatempoinen, joten sain mukautettua opetusta. Valmistuin ammattioppilaitoksesta catering-ammattilaiseksi, mutta olin pitkään työtön. Aspan väki auttoi työpaikan löytämisessä ja viime lokakuussa aloitin köksähommat vantaalaisessa vanhusten palvelutalon keittiössä. Tuntuu hyvältä herätä töihin. Päivissä on hyvä rytmi.”
Jani, 30
Aspa-säätiön tukiasunnon asukas
Näin me ajattelemme
Aspa-säätiön toimitusjohtaja Tuomas Koskela:
”Me Aspa-säätiössä teemme päivittäin työtä sen eteen, että vammaiset henkilöt ja mielenterveyskuntoutujat voisivat elää mahdollisimman itsenäistä elämää. Suomessa tällä saralla riittää vielä paljon tehtävää, minkä vahvistavat mm. ympäristöministeriön tuore selvitysraportti kehitysvammaisten asumisesta sekä sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema kansallinen toimintaohjelma vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumiseksi.
Arjen työssämme hankimme vammaisille henkilöille ja mielenterveyskuntoutujille heidän tarpeitaan vastaavia koteja, tarjoamme asiakkaille heidän yksilölliseen tarpeeseen vastaavaa palvelua ja tukea sekä parannamme ihmisten vaikutusmahdollisuuksia omaan elämään ja yhteiskuntaan. Asukkaamme ovat esimerkiksi mukana valitsemassa itselleen omaa kotia, suunnittelemassa ja kehittämässä toimintaamme sekä he osallistuvat myös henkilöstömme rekrytointiin. Yleishyödyllinen Aspa-säätiö on olemassa näitä ihmisiä varten ja haluamme tarjota heille aidon mahdollisuuden vaikuttaa ja saada äänensä kuuluville.
Aspa-säätiön omistama tytäryhtiö Aspa Palvelut Oy tuottaa asumispalveluita samalle kohderyhmälle. Olemme kouluttaneet kaikki työntekijämme henkilökeskeinen arki -toimintamallin mukaisesti ja haluamme entisestään vahvistaa palvelujemme korkeaa laatua sekä asiakaskokemusta.
Yhtiömme maksaa tuloksestaan vuosittain noin 800 000 euroa osinkona Aspa-säätiölle. Pistämme hyvän kiertämään ja käytämme tämän tuoton tukiasuntojen hankintaan. Olemme ylpeitä toimintatavastamme ja näemme, että se tuottaa aitoa lisäarvoa yhteiskunnassamme.”
Lue tarinoita myös muista yhteiskunnallisista yrityksistä
