Lamassa tarvitaan yrityksiä, joiden kokonaisvaikuttavuus on suuri

Tämän kevään vaaleissa puhuttiin kestävyysvajeesta ja siitä, miten julkisen sektorin rahat riittävät ylläpitämään hyvinvointivaltion palvelut. Haaste onkin iso, sillä monissa palveluissa rahapula on ammottava.

Viime kuukausina on puhuttu ahkerasti myös sote-uudistuksesta ja palveluiden yksityistämisestä. Monet pelkäävät, että yksityistäminen nostaa hintoja ja johtaa epätasa-arvoon palveluiden saannissa. Huolestuneissa äänenpainoissa unohtuu, että palveluita tuottavia yrityksiä on monenlaisia.

Tämän kevään vaaleissa puhuttiin kestävyysvajeesta ja siitä, miten julkisen sektorin rahat riittävät ylläpitämään hyvinvointivaltion palvelut. Haaste onkin iso, sillä monissa palveluissa rahapula on ammottava.

Viime kuukausina on puhuttu ahkerasti myös sote-uudistuksesta ja palveluiden yksityistämisestä. Monet pelkäävät, että yksityistäminen nostaa hintoja ja johtaa epätasa-arvoon palveluiden saannissa. Huolestuneissa äänenpainoissa unohtuu, että palveluita tuottavia yrityksiä on monenlaisia.

Isojen, monikansallisten hoiva-alan yritysten lisäksi palveluita tarjoavat myös muut yksityiset toimijat: säätiöt, järjestöt ja yhteiskunnalliset yritykset. Niiden tavoitteena ei ole tuottaa omistajilleen mahdollisimman suurta voittoa, vaan ne tavoittelevat kohtuullista tuottoa, josta ison osan ne sijoittavat oman toimintansa kehittämiseen ja parempien palveluiden tuottamiseen. Ne ovat vastuullisia toimijoita, joilla on yhteiskunnallinen missio. Ne esimerkiksi työllistävät pitkäaikaistyöttömiä ja edistävät ikäihmisten hyvinvointia, ja näin täydentävät julkisia palveluita.

Monet pelkäävät, että laadukkaasti tuotetut palvelut tulevat kalliiksi. Eivät välttämättä. Heinolassa sijaitseva Jyränkölän Setlementti on yhteiskunnallinen yritys, joka on kehittänyt erityisryhmien palveluasumista jo 50 vuoden ajan. Sen kehittämä vanhusten saattohoitomalli palkittiin vuoden 2014 vanhustekona. Jyränkölän Setlementti voitti Heinolan kaupungin hoivapalveluiden kilpailutuksessa toiseksi tulleen tarjouksen yli 10 euroa edullisemmalla vuorokausihinnalla. Palvelun edullisuus selittyy juuri kohtuullisella tuottotavoitteella.

Kun kunnat päättävät sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajista, hinta ei saisi olla valinnan ainoa kriteeri. Hinnan lisäksi pitäisi arvioida kokonaisuus: mikä on palvelun todellinen hinta yhteiskunnalle, kun mukaan lasketaan myös veronmaksu (niin yritysten kuin takaisin työelämään pääsevien ns. vaikeasti työllistyvien), säästöt sosiaalietuuksissa, ostot paikallisilta toimijoilta, järjestöjen luoma kansalaistoiminta jne.

Pelkkä hinta on huono kriteeri myös siksi, että hoiva- ja muut sosiaalihuollon palvelut maksetaan pääasiassa verovaroista. Tässä taloudellisessa tilanteessa on tärkeää kysyä, millaista liiketoimintaa me haluamme verorahoillamme kasvattaa? Ohjaako yritys voittonsa ulkomaille vai jääkö se paikallisyhteisöön puhaltamaan Suomea nousuun?

Suomella ei ole enää varaa elää velaksi, ja nyt jos koskaan tarvitaan monenlaista yrittäjyyttä ja uusia toimintamalleja. Tässä yhteiskunnallisilla yrityksillä on tärkeä rooli. Tehokkaasti, vastuullisesti ja paikallisesti toimivia yrityksiä tarvitaan, jotta hyvinvointivaltion rahat riittävät luomaan hyvää elämää kaikille kansalaisille.

Siksi olisi hyvä, jos yksityistämiskeskustelussa osattaisiin tunnistaa yksityisen palvelutuotannon monimuotoisuus.